Tekniikan ylioppilas Valtteri Hirvelä oli gradu-työtä tehdessään perustanut Softline Oy –nimisen yhtiön tarkoituksenaan hyödyntää tutkielmaa laatiessaan hankkimaansa tiedon suojaamista atk-järjestelmissä koskevaa tieto-taitoa. Yritys olikin lähtenyt lupaavasti liikkeelle ja hän oli saanut useampia toimeksiantoja, jotka hän oli täyttänyt onnistuneesti. Toiminnan laajentumisen johdosta hän oli hankkimassa liiketilaa siirtääkseen yritystoiminnan opiskelijaboxistaan oikeaan toimipaikkaan.

Erään sunnuntain lehdestä Hirvelä luki tarjouspyynnöstä, jossa Etelä-Suomen läänissä sijaitseva Jaatilan kunnan terveyskeskus pyysi tarjouksia suojajärjestelmän rakentamisesta atk-ohjelmistoonsa. Hirvelä kiinnostui asiasta ja otti heti maanantaina yhteyttä terveyskeskuksen talouspäällikköön pyytäen lisätietoa järjestelmästä, johon suojausta tarvittiin. Ennen tarjouksen jättämistä hän myös vieraili terveyskeskuksessa tutustuen sen tietokonekantaan.

Tarjousten jättöpäivän jälkeen terveyskeskuksessa todettiin, että järjestelmän rakentamisessa oli tehty kuusi tarjousta. Asiaa valmisteleva talouspäällikkö avasi tarjoukset ja valmistautuessaan esittelemään asiaa terveyslautakunnalle hän totesi, että Hirvelän tarjous, 5.500 euroa, oli 500 euroa seuraavaksi edullisinta tarjousta halvempi. Tämän puolestaan oli jättänyt Jaatilan kunnan omistamassa teollisuustalossa toimintaansa kunnan vuokralaisena aloitteleva Turvax Oy.

Seuraavana päivänä talouspäällikkö otti yhteyttä Turvax Oy:n toimitusjohtajaan sekä keskusteli tämän kanssa syntyneestä tilanteesta. Keskustelun pohjalta Turvax Oy jätti uuden, 5.200 euroon päätyvän tarjouksen. Tämän tarjouksen terveyslautakunta hyväksyi.

Joitakin viikkoja päätöksenteon jälkeen Valtteri Hirvonen sattumalta kuuli, että Turvax Oy oli jättänyt kaksi tarjousta, joista ensimmäinen, määräaikana jätetty, oli hänen tarjoustaan korkeampi. Tämän johdosta hän otti yhteyttä terveyskeskuksen talouspäällikköön katsoen tulleensa kohdelluksi väärin. Tällä perusteella hän vaati korvaukseksi tarjouksen eteen tekemästään työstä ja siihen uhraamistaan kustannuksista korvausta. Talouspäällikkö katsoi, että korvausten maksamiseen ei ollut aihetta, koska peli oli ollut reilua, niin halvimman tarjouksen tehnyt oli voittanut kilpailun. Voittaneen tarjouksen etuna hän piti myös sitä, että sen tehneellä oli parempi Jaatilan kunnan paikallistuntemus.

Hirvelä otti jutun vuoksi yhteyttä asianajaja A:han tiedustellen tämän käsitystä kilpailun reiluudesta ja omista oikeuksistaan. Tutustuttuaan asiaan A selitti Hirvelälle, että tilaajan menettely oli julkis- ja hankintoja koskevan lain säännösten vastainen sen vuoksi, että tarjouskilpailun jälkeen asiasta oli ryhdytty neuvottelemaan yhden tarjoajan kanssa, joka näin oli asetettu eriarvoiseen asemaan kuin muut kilpailijat. Tarjoajan virheellisen menettelyn johdosta Softline Oy:llä oli oikeus vaatia Jaatilan kunnalta vahingonkorvausta työn menettämisestä aiheutuneesta vahingosta (positiivinen sopimusetu). Lisäksi hänellä oli oikeus saattaa asia kilpailuneuvostoon ja vaatia sieltä kunnalta hyvitystä.

Hirvelä ja A päättivät saattaa asian markkinaoikeuteen. A laati hakemusluonnoksen, jonka Hirvelä toimitti koulupaikkakuntansa oikeusaputoimistoon hakien asiaan oikeusapua. Tämä myönnettiinkin Hirvelän vielä vähäisten tulojen vuoksi ja A määrättiin Hirvelän avustajaksi. Asia siirtyi markkinatuomioistuimen käsittelyyn.

Markkinatuomioistuimessa Jaatilan kunta vastasi Hirvosen hakemukseen samalla tavoin, kuin talouspäällikkö oli vastannut hänen puhelimeensa. Markkinatuomioistuin kielsi tämän jälkeen Jaatilan kuntaa toimeenpanemasta Turvax Oy:n kanssa tehtyä sopimusta. Myöhemmin, neljän kuukauden kuluttua asian saattamisesta markkinaoikeuteen, markkinaoikeus antoi asiassa päätöksen ja velvoitti Jaatilan kunnan tekemään sopimuksen Softline Oy:n kanssa sekä korvaamaan Softline Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Takaisin.