Neiti U asui kerrostalossa O:n kaupungissa.
U:n olohuoneen tapetti oli kulunut ja lisäksi väärän värinen. Tämän vuoksi U sopi samassa talossa asuvan puolitutun maalari M:n kanssa, että tämä tapiseeraa neiti U:n olohuoneen. Työstä sovittiin maksettavaksi kokonaishintana 150 euroa. Neiti U:n hankittua tapetit työ aloitettiin.

Työn suorittamiseksi neiti U luovutti maalarin käyttöön omistamansa kokoontaitettavat tikapuut. Maalarin tehtyä sovitusta työstä noin puolet ja maalarin seisoessa tikapuiden ylimmällä askelmalla, tikapuut pettivät ja maalari putosi loukaten jalkansa niin, että sillä ei pystynyt kävelemään. Maalari kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan, jossa jalka todettiin murtuneeksi, kipsattiin ja maalarille määrättiin kaksi kuukautta sairaslomaa. Potilasta tutkinut lääkäri huomautti lisäksi, että kun kyseessä on työtapaturma, tulee siitä työturvallisuussäännösten mukaisesti ilmoittaa työturvallisuusviranomaisille, kuten maalari sittemmin tekikin. Ilmoitus johti poliisitutkintaan, jonka pohjalta virallinen syyttäjä nosti syytteen neiti U:ta vastaan työturvallisuusmääräysten rikkomisesta.

Asian tultua vireille O:n käräjäoikeudessa, maalari M vaati neiti U:lta korvauksena työansion menetyksestä 1.500 euroa, korvaukseksi kivusta ja särystä 500 euroa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä neiti U:ta edusti hänen serkkunsa, taloustieteen ylioppilas K, joka kiisti kanteen ja katsoi, ettei neiti U ollut syyllistynyt mihinkään moitittavaan menettelyyn. Käräjäoikeus puolestaan yhtyi syyttäjän ja maalari M:n näkemykseen sekä tuomitsi neiti U:n sakkorangaistukseen rikoslain 47 luvun 1 §:n perusteella sekä velvoitti neiti U:n maksamaan maalarin vaatimat vahingonkorvaukset sekä lisäksi oikeudenkäyntikuluja maalarin asianajajan laskun mukaisesti 1.400 euroa.

MITÄ SITTEN TAPAHTUI?

Tuomion jälkeen neiti U kääntyi asianajaja H:n puoleen, joka ilmoitti käräjäoikeuden päätökseen tyytymättömyyttä ja valitti asiassa hovioikeuteen. Valituksessa asianajaja vetosi siihen, että onnettomuuden tapahtuessa maalari M ei ollut ollut työsopimussuhteessa neiti U:hun, vaan oli lähinnä itsenäisenä urakoitsijana ottanut työn tehdäkseen.

Lisäksi asianajaja vetosi siihen, ettei neiti U ollut tiennyt tikkaita viallisiksi eikä hän näin, luovuttaessaan tikkaat maalarin käyttöön, ollut syyllistynyt moitittavaan menettelyyn. H katsoi, että kyseessä on tapaturma ja vaati, että neiti U:hun kohdistetut vaatimukset hylätään.

Hovioikeus hyväksyi valituksessa esitetyt näkökohdat ja kumoten käräjäoikeuden antaman tuomion, hylkäsi sekä rangaistusvaatimuksen, että korvausvaatimukset. Syytteen tultua hylätyksi, määrättiin valtion varoista maksettavaksi neiti U:n asianajajan palkkio, 900 euroa.

Seuraava esimerkki.